Vaihto-opiskelu ja viimeinen lukuvuosi

 Täällä ollaan vielä! Kirjoittelen blogia Jordanian pääkaupungista, Ammanista. Eksyin tänne vaihto-opiskelemaan syksyksi 2021, ja noin viikon verran olen ehtinyt totutella aikaeroon ja uuteen kieleen ja kulttuuriin.

Kuvan lähde.

Vaihto-opiskelun tarkoituksena on kehittää arabiankielen osaamista, sekä löytää uutta perspektiiviä avartaakseni maailmankatsomusta. Meitä on 19 opiskelijaa amerikkalaisista yliopistoista ympäri USAa, ja meitä kaikkia yhdistää kiinnostus arabiankieltä kohtaan. Myös Vanderbiltistä on yksi toinen opiskelija, vaikka arabiankielen osasto yliopistossa Vanderbiltissä vielä kohtuullisen pieni onkin.

Orientaatiota kesti 3 päivää, jonka jälkeen alkoi täysipäiväinen kielen opiskelu. Lukkarin mukaan tunteja on suurinpiirtein 9-13 sunnuntaista torstaihin. Täällä viikonlopuksi katsotaan perjantai ja lauantai, islaminuskon mukaan. Koulussa on tällä hetkellä siis lähinnä pelkästään arabiaa, sekä paikallisten murteiden opettelua. Kursseihini kuuluu myös historian kurssi jossa opiskellaan ja analysoidaan USAn toimintaa ja aktiviteetteja Arabimaailmassa, ja käydään läpi historiaa Toisesta Maailmansodasta nykyhetkeen. Odotan innolla oppivani uudenlaisen perspektiivin historiaan, ja kuulevani ei-länsimaalaisen opettajan mielipiteitä ja näkökulmaa USAn toimiin Lähi-Idässä. Kurssi tulee sisältämään varmasti hyviä väittelyitä ja kohtaamisia paikallisten kanssa.

Vaihtareita amerikkalaisista yliopistoista.

Kulttuuriin sopeutuminen on varmasti haastavin asia lukuunottamatta (vielä) heikkoa kielitaitoa. Vaikka Jordania ei alueeseen nähden konservatiivisemmasta päästä olekaan, on elämä naisena täällä melko erilaista kuin Suomessa tai USAssa. Kaduilla saa kuunnella huutelua päivittäin, ja on ollut haastavaa olla vain hiljaa ja jatkaa kävelyä. Pukeutumisen suhteen kunnioitetaan paikallista kulttuuria, ja shortsit ja hihattomat paidat sai jättää suosiolla kotiin. Muita huomattavia kulttuurieroja ovat esimerkiksi se, että alkoholi on laitonta (mutta silti sitä kyllä löytyy tietyistä ravintoloista/baareista ja kellarikerroksissa sijaitsevista pikkukaupoista) ja julkiset hellyydenosoitukset alkaen käsistä kiinni pitämisestä on rangaistava rikos.

Mutta toisaalta, ihmiset ovat hyvin avuliaita ja uteliaita. He ovat halukkaita jutella ja puhua englantia harjoittaakseen omaa kielitaitoaan, ja ovat hyvin iloisia ja huvittuneita siitä, kun ulkomaalaiset haluavat kommunikoida arabiaksi. Ruoka on täällä hyvin suuressa keskiössä, ja lähes aina ravintoloissa tilataan annoksia jotka on tarkoitettu jaettavaksi koko seurueen kesken. Etenkin illalliset ovat paljon muutakin kuin ruokailuhetkiä, vaan ennenkaikkea tapa vaihtaa kuulumisia ja keskustella ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Illalliseen voi siis helposti kulua kaksikin tuntia.

Kaikki on vielä kovin uutta, enkä ole ehtinyt esimerkiksi tutustumaan kaupungin ja maan historiaan kovin paljoa, mutta täältä löytyy esimerkiksi antiikin Rooman aikaisia raunioita ja amfiteatteri. Myös kuningaskunnan historiasta ja uskontojen yhteiselosta odotan oppivani lisää. Tällä kertaa siis erilainen lukukausi tulossa, mutta varmasti opettavainen ja ikimuistoinen. Ihan mahtavaa että tällainenkin mahdollisuus sisältyi osaksi mun nelivuotista tutkintoa Vanderbiltissä. Kohdemaita vaihto-opiskelua varten oli usealla mantereella, ja moneen sorttiin. Iso osa Vandyn opiskelijoista käy vaihto-opiskelemassa jossain kohti tutkintoa, joten hakeminen on tehty helpoksi ja koulun tuki on vankka.