Unelmista totta! Siitä asti kun vuonna 2015 lähdin lukiossa vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, on mulla ollut palava halu päästä näkemään Havaiji omin silmin. Kuluneen kesän työskentelin investointipankissa Floridassa, ja työnteon tahti oli melkoisen kova. Niinpä päätin että jonkinlainen loma kesän päätteeksi olisi ansaittu, ja kun suomalainen kaveri joka on Floridassa Au Pairina kysyi, että lähtisinkö Havaijille muutaman muun Au Pairin kanssa, ei tarvinnut liikaa miettiä vastausta. Oltiin reilu viikko Havaijin isoimmalla saarella, The Big Island. Reissu oli aivan mahtava ja nähtiin ja koettiin niin paljon.
Meillä oli ohjattu matka, ja yövyttiin pääosin leirintäalueella, ja kun teltta vuosi vettä jokaöisestä rankkasateesta johtuen, niin siirryttiin katokseen nukkumaan riippukeinuihin ja kuunneltiin sateen ropinaa. Aika maagista. Aamulla sai herätä auringonvaloon ja linnunlauluun.
Vaikka luonto olikin kaunista, oli vedenalainen maailma mun ehdoton lemppari. Niin paljon värikkäitä monenlaisia ja kokoisia kaloja, koralleja, kilpikonnia ja muita mereneläviä. Veden alla uiminen merikilpikonnien vierellä oli jotain niin uskomatonta, että en ihan hetkeen unohda.
Pokekulhot on suosittuja Yhdysvalloissa, ja syön paljon myös kampuksella koulussa. Vaan eipä vedä vertoja Havaijin pokelle, josta kyseinen ruoka siis lähtöisin. Monenlaista kalaa marinoituna riisin kanssa, kyllä maistui!
Auringonlaskut havaijilla olivat kanssa vertaansa vailla, mereen laskeva aurinko on vaan niin kaunis.
Big Islandilla sijaitsee myös yksi USAn kansallispuistoista, the Volcano National Park. Se on nimensä mukaan tulivuori, joka on edelleen aktiivinen. Viimeisin purkaus vuodelta 2018, ja myös meidän vieraillessa kraatterista nousi savua ja monenlaisia kaasuja. Kraatterin pohja oli laavajärvi, johon purkautunut laava vuosikymmenten saatossa on jäähtynyt, kovettunut ja halkeillut.
Maanalaisia laavatunneleita oli useita. Kuvassa noin kilometrin mittainen pilkkopimeä tunneli, jonka päässä oli pieni aukko joka johti polulle. Jännittävä kokemus!
Keskellä pimeää tunnelia katto oli osittain romahtanut, ja valo pääsi tunneliin yhdessä kohdassa. Uskomatonta kuinka elämä ja elävä luonto oli tehnyt tiensä, ja jopa puu kasvoi laavakivikosta kohti valoa.
Laavatunnelin sisällä oli pilkkopimeää, ja valona vain omat taskulamput. Kulkeminen oli osittain niin ahdasta että oli kontattava, kun taas toisinaan tunneli oli kuin korkea juhlasali. Osa tunnelista oli terävää laavakivikkoa, kun taas uudempi laavakerros oli sileää ja kiiltävää, sillä laavaan oli sekoittunut pieniä kristalleja. Vaikka jälkikäteen mietittynä aika vaarallinen tunneli, mutta heittämällä yksi hienoimmista kokemuksista ikinä.
Au Paireja Etelä-Afrikasta ja Hollannista.
Vaikka koronan aikana matkustaminen Havaijille olikin tavallista hankalampaa ja matka tuntui kestävän ikuisuuden, oli reissu kyllä aivan älyttömän upea. Uniikki ekosysteemi keskellä Tyyntä Valtamerta, ehkä joskus vielä palaan.
Comments
Post a Comment